Raamatussa puhutaan paljon anteeksipyytämisestä ja anteeksisaamisesta. Jeesus itse ei vain opettanut näistä aiheista, vaan hän näytti esimerkkiä omalla elämällään. Anteeksiantamusta voidaan tarkastella paitsi hengellisestä lähtökohdasta, myös keinona psyykkiseen eheytymiseen ja hyvinvointiin. Anteeksiannon on todettu parantavan elämänlaatua ja lieventävän mielenterveysongelmia.
Anteeksiantamattomuus kahlehtii ja tuhoaa sitä elävää luovaa voimaa, jota jokaiseen hyvään ihmissuhteeseen liittyy. Lopulta anteeksiantamattomuus johtaa ihmisen itsensä sellaisiin menetyksiin, joihin ei kenelläkään olisi varaa. Kipeät ja vaikeat asiat paranevat harvoin vaikenemalla. Parantumiseen tarvitaan ajan lisäksi puhumista, kuuntelemista ja ennen kaikkea anteeksiantamista.
"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden." (Ef 4:32)
Jeesuksen opetuksissa korostuu anteeksiantamuksen merkitys. Se on jopa sidottu Jumalan anteeksiannon yhteyteen. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:14-15)
Anteeksiantaminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta. Tarvitsemme sovituksen sanomaa. Tarvitsemme sanomaa rististä, Jeesuksen verestä, joka on vuotanut meidän syntiemme sovinnoksi. Anteeksipyytämällä voimme vapautua syyllisyyden taakasta. Jumala on Kristuksessa antanut tähän mahdollisuuden. Tämä anteeksisaaminen tulee täydelliseksi, kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana.
Jeesus tahtoo vapauttaa meidät anteeksiantamattomuuden tuhoisista seurauksista todelliseen vapauteen. Hän itse sanoo: "Totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:32)
09.02.2010
Tapio Valkama
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta