Vuoden alussa palasimme tänne Tansaniaan seitsemän vuoden vuoden jälkeen. Jotkut asiat olivat muuttuneet myönteiseen suuntaan. Tieverkostossa oli tapahtunut paljon edistystä, kännyköitä näkyy kaikkialla, kylilläkin. Toisissa asioissa ei juurikaan näkynyt muutosta, aivan kuin aika olisi pysähtynyt paikalleen. Köyhiä tässä maassa on paljon ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on vaan entisestään kasvanut. Kaikesta huolimatta varsinkin köyhempien ihmisten keskuudessa vallitsee edelleen sellainen elämänmyönteisyys jota länsimaissa saa hakemalla hakea. Kun elämän perustarpeet on kunnossa, täällä osataan olla tyytyväisiä pienistäkin asioista.
Afrikkalaiseen perusajatteluun kuuluu se, että eletään päivä kerrallaan. Huomisesta ei liikaa kanneta huolta etukäteen. Yksi suurehkon perheen äiti, jolla ei ole vakituista työtä ja jonka mies oli lähtenyt omille teilleen, sai meiltä pari kiloa riisiä. Hän oli siitä niin otettu että kiitti moneen kertaan. Heillä kyse oli sen päivän ruuasta ja osoittivat kiitollisuutensa niin meille kuin Jumalalle. Hän kuulee rukoukset ja huolehtii myös heikoista ja vähäosaisista.
Suomessa tällaista kiitollisuutta löytyy liian harvoin. En minäkään ole aina osannut tai huomannut kiittää asioista jotka ovat meille niin itsestäänselviä. Täällä olen oppinut näiltä ihmisiltä paljon elämästä ja kiitollisuudesta. Siinä missä mielestäni olisi valituksen aihetta, on hyvä pysähtyä ja pohtia kaikkia niitä hyviä asioita ja lahjoja joita minulla jo on. Siinä on tyytyväisyyden ensimmäinen oppitunti.
Raamattu kehoittaa meitä olemaan tyytyväisiä ja laittamaan elämämme arvot oikeaan järjestykseen. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6:33) Kun Jumala on elämässämme ensimmäisellä sijalla, muissakin asioissa koetaan Hänen siunaustaan. Kun opimme olemaan tyytyväisiä ja kiitollisia ensinnäkin elämästä, joka on lahja, sekä muistakin asioista joilla meitä on siunattu, olemme varmasti itsekin onnellisempia. Onnellisuuden lähde ei ole materiaali vaan rakastava Jumala, joka tahtoo olla meihin syntisiin ihmisiin yhteydessä.
Hyvää syksyn jatkoa!
Markku Karjalainen, lähetystyöntekijä
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta
Raamatussa Matteuksen evankeliumissa 11:29 Jeesus kehottaa meitä ottamaan oppia Hänestä ja pyrkimään Hänen kaltaisekseen: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä."
Jeesus eli maan päällä ihmisen muodossa, vaikka oli Jumala. Siitä huolimatta Hän ei nostanut itseään jalustalle, vaan eli elämänsä auttaen syrjittyjä, köyhiä, parantaen sairaita ja laskien kätensä jopa hyvin tarttuvista taudeista kärsivien ihmisten päälle. Jeesus keskusteli niidenkin ihmisten kanssa, jotka toiset kiersivät kaukaa – osoittaen näin arvonantoa. Hän tosiaan oli lempeä eikä ylpeillyt ihmeellisillä teoillaan. Jeesuksen suuri suosio kansan keskuudessa, yhteiskuntaluokkaan katsomatta, oli ilmiselvästi sen ansiota, että Hän osasi olla ihmiselle ihminen.
Omalla esimerkillään Jeesus halusi osoittaa, miten tärkeä ja arvokas jokainen meistä on. Kun me tällä asenteella päivittäin kohtaamme toinen toisemme, niin 1Joh. 4:12 mukaan Jumala pysyy meissä ja Hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
Jukka Lindqvist
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta
Raamatussa puhutaan paljon anteeksipyytämisestä ja anteeksisaamisesta. Jeesus itse ei vain opettanut näistä aiheista, vaan hän näytti esimerkkiä omalla elämällään. Anteeksiantamusta voidaan tarkastella paitsi hengellisestä lähtökohdasta, myös keinona psyykkiseen eheytymiseen ja hyvinvointiin. Anteeksiannon on todettu parantavan elämänlaatua ja lieventävän mielenterveysongelmia.
Anteeksiantamattomuus kahlehtii ja tuhoaa sitä elävää luovaa voimaa, jota jokaiseen hyvään ihmissuhteeseen liittyy. Lopulta anteeksiantamattomuus johtaa ihmisen itsensä sellaisiin menetyksiin, joihin ei kenelläkään olisi varaa. Kipeät ja vaikeat asiat paranevat harvoin vaikenemalla. Parantumiseen tarvitaan ajan lisäksi puhumista, kuuntelemista ja ennen kaikkea anteeksiantamista.
"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden." (Ef 4:32)
Jeesuksen opetuksissa korostuu anteeksiantamuksen merkitys. Se on jopa sidottu Jumalan anteeksiannon yhteyteen. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:14-15)
Anteeksiantaminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta. Tarvitsemme sovituksen sanomaa. Tarvitsemme sanomaa rististä, Jeesuksen verestä, joka on vuotanut meidän syntiemme sovinnoksi. Anteeksipyytämällä voimme vapautua syyllisyyden taakasta. Jumala on Kristuksessa antanut tähän mahdollisuuden. Tämä anteeksisaaminen tulee täydelliseksi, kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana.
Jeesus tahtoo vapauttaa meidät anteeksiantamattomuuden tuhoisista seurauksista todelliseen vapauteen. Hän itse sanoo: "Totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:32)
Tapio Valkama
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta